Matka päättyy

 16.11.-17.11. Torstai-Perjantai työpäivät

Poikkeusjärjestelyt jatkuivat koko loppuviikon, eli torstai ja perjantai meni myös Helmin ryhmän kanssa. Toisen ryhmän lapset ottivat minut mielestäni myös hyvin vastaan. Piirrettiin paljon, leikittiin ja ulkoiltiin. Päästiin seuraamaan myös erään aikuisen pitämää näytelmäkerhoa, jossa lapset askarteli ilmeisesti jotain näytelmään liittyen. Toisena päivänä seurattiin lukukerhoa, jossa luettiin satua. Viimeinen päivä oli iloinen, mutta toisaalta lähtiessä vähän haikea. Ryhmässäni oli eräs pieni lapsi, kuka oli todella varautuneen oloinen välillä, eikä ollut oikein kiinnostunut leikeistäkään. Ryhmien yhdistyessä huomasi, että tuttu ja turvallinen ryhmä on hänelle tärkeä ja muutos sai hänet ehkä vielä enemmän varautuneeksi. Perjantaina paras juttu kuitenkin oli se, kun hän innostuikin leikistä kanssani. Leikittiin pitkän aikaa, hän nauroi, oli innoissaan ja hassutteli. Siitä jäi todella hyvä mieli ja oli kiva lähteä töistä viimeisen kerran. Päiväkoti kaiken kaikkiaan oli kiva, ihmiset olivat pääsääntöisesti ystävällisiä ja mukavia.

Viikot olivat antoisat, niistä jäi hyvä mieli, onneksi lähdin tähän reissuun.

- Katri

Loppu viikko meni myös yhdistetyillä ryhmillä. Keskiviikkona meillä oli lyhyempi päivä ja päästiin jo 12:30, koska kaupungin päiväkodeillä oli henkilökunnan retkipäivä. Suunnattiin töistä Kölniin shoppailemaan. Shoppailupäivään toi jännitystä illalla klo22 alkava junalakko. Oltiin suunniteltu että mennään Bergheimiin takaisin 20:30 junalla, mutta oltiin aikaisemmin valmiita ja mentiinkin 19:30. Onneksi, koska junassa huomattiin, ette se millä alunperin piti mennä, olikin peruttu junalakon takia. Torstai ja perjantai päivät menivät nopeasti. Käytiin katsomassa näytelmäkerhoa, jossa lapset tällä kertaa askartelivat jotain näytelmään liittyvää. Päästiin askartelemaan itse myös omat itsemme. Perjantaina käytiin kuuntelemassa kirjakerhoa, jossa yksintuöntekijä luki lapsille kirjaa ja hänellä oli kirjaan liittyvää rekvisiittää mukana. Perjantain aamupiirillä saatiin pienet lahjat päiväkodilta. Oltiin myös itse viety sinne suklaata ja kortti. Oli vähän haikeaa lähteä viimeisenä päivänä päiväkodilta, mutta ajatus siitä, että kohta pääsee kotiin ja suomessa työharjoitteluun vähän lohdutti.

- Helmi










Torstai oli minulle haastava päivä, koska minulla oli aamusta asti päänsärkyä ja se vei voimia. Päiväkodilla vietettiin pyhän Martinin päivää. Aamupiirillä ja laulupiirillä laulettiin ja leikittiin siihen liittyviä lauluja. Aamupalalla oli tänään muista päivistä poiketen ”sokerista aamupalaa” eli vaaleaa leipää jonka päälle laitettiin voita ja nutellaa tai hilloa. Tämähän tietysti maistui! Torstaina illalla päiväkodilla järjestettiin kuulemma juhla lapsille ja perheille. Sisätiloja koristeltiin valoilla ja tähdillä juhlan teemaan sopien. Päiväkodin johtaja antoi kaikille työntekijöille, myös minulle ja Lauralle päivään liittyen leipomosta haetun pulla-ukon. 

Perjantaina keskustelin aamulla ryhmäni työntekijöiden kanssa havaitsemistani eroista suomalaisen ja saksalaisen varhaiskasvatuksen välillä. Lapset tekivät aamupäivän aikana minulta salassa, kiitoskorttia minulle ja antoivat sen minulle aamupiirillä suklaan kera. Perjantaina oli taas koko talon yhteinen laulupiiri. Laulettiin taas suurimmaksi osaksi samoja lauluja kuin edelliselläkin viikolla. Aamupäivällä kahdella ryhmän lapsella oli ihanat nukkeleikit. Keskiviikon synttärisankarilla oli koko loppuviikon uusi nukkensa kantoreppuineen mukana ja toinen lapsi hoiti päiväkodin nukkea ja työnteli sitä kärryissä. Iltapäivällä olin taas isompien lasten ryhmässä ja pelailin taas lautapelejä. Loppupäivästä keskustelin myös ohjaajani kanssa kuluneista viikoista ja kävimme arviointia läpi.

- Inkeri


Isompien lasten ryhmässä, jossa vietin iltapäivät, oli tälläinen iso juliste, jossa on vuodenajat, kuukaudet, viikonpäivät, säätilat ja karkauspäivästäkin kerrottu.


"vaipanvaihtohuoneessa"/pesuhuoneessa oli ikkunalaudalle merkitty jokaisen lapsen vaatteille paikka, vaatteet jätettiin tähän nukkarin ajaksi.


Tätä laulua laulettiin usein aamupiirillä.


Palasin torstaina takaisin töihin sairastelun jälkeen ja jatkoin siitä mihin jäin, eli leikin ja olin lasten kanssa. Tuntui, että kaikilla lapsilla oli paljon asiaa ja vähän jokavälissä joku tuli höpöttämään tai näyttämään jotain. Yritin myös parhaani mukaan olla niiden lasten kanssa, joiden kanssa en ollut vielä paljoa ollut. 

Torstaina aamupala tapahtui eri tyyliin kuin normaalisti, söimme nimittäin kaikki samanpöydän ääressä ja päiväkoti tarjosi leipää, jonka päälle sai laittaa nutellaa, marmeladia tai voita. Illalla Pyhän Martin juhlallisuudet jatkuivat, mutta en osallistunut siihen. Vierailu Saksaan oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Kotiin paluu kuitenkin tuntui vielä paremmalta!

- Laura

Perjantaina pääsin näkemään kun kaksi ulkopuolista tuli pitämään lapsille aistikokemus hetkeä. Hetkeen osallistui vajaa 10 lasta kahdesta ryhmästä ja siellä lapset oppivat hieman lisää omista aisteistaa. Loppupäivästä lajittelin pikkulegoja, jotta lasten olisi helpompi löytää etsimänsä osa. Lajittelu perusteet oli legofiguurit, auton osat ja perus palikat.

Näköaistin kohdalla oli tehtävänä seurata kotikokin laavakoe.




Tuntoaistin kohdalla lapset tunnustelivat sokkona mitä laatikon sisältä löytyy.



Kuuloaistissa lapset saivat tehdä lankapuhelimet.



Makuaistia testailtiin erilaisin syötävin, tietysti sokkona. 



Hajuaistissa haisteltiin erilaisia tuoksuja ja arvuuteltiin mikä haju purkissa on.



17.11. Perjantai
Viimeisen työpäivän päätteeksi suuntasimme kaikki kohti Köniä ja vierailimme Kölnin tuomiokirkossa. Kirkko oli varsin mykistävä näky myös sisältäpäin. Teimme viimeiset shoppailut ja suuntasimme takaisin asunnolle pakkaamaan tavaroita.





18.11. Lauantai matkustus

Pakkasimme loput tavarat laukkuihin ja kymmenen jälkeen lähdimme kävelemään kohti Bergheimin juna-asemaa. Sieltä juna kuljetti meidät Kölnin rautatieasemalle. Asemalla osa kävi ostamassa kahvit ja toiset etsivät vessan. Juna Dusseldorfin lentokentälle oli helppo löytää ja odottelimme kohtuu viileässä asemalla. Matkalla yritimme pysyä hereillä ja pohdimme mitä teemme ensimmäiseksi kentälle saavuttaessa. Maisemia näkyi vaihtelevasti, koska osan matkasta juna kulki tunnelissa. Kentällä ensin hieman ihmettelimme minne päin kenttää olimme päätyneet. Saimme lopulta selvyyden ja matkasimme Sky Trainilla viimeisen pätkän oikeaan terminaaliin. Tekstiä kirjoittaessa istumme Starbucksissa ja odotamme, että Chek in aukeaa.

Pohdittiin näin suomalaisittain, mahtaakohan tuolta saada ilmaisen ämpärin kaupan päällisenä, kun jono oli niin hirmu pitkä.


Jokainen meistä vielä muisteli matkaa ja tässä tulee matkan parhaimmat muistot:

Katri: Lasten kanssa oleminen, shoppailu kölnissä sekä ylipäätään koko kokemus.

Helmi: Lasten kanssa oleminen, Englannin kielen puhumisen ramppikuumeesta eroo pääseminen, Kölnissä seikkailu, ruokakaupan valikoiman tutkiminen ja ylipäätään uudessa maassa käyminen ja kokemus.

Inkeri: Lempi muistojani Saksasta ovat maisemat asunnosta ja työmatkalta, vierailu suklaamuseossa ja Kölnin tuomiokirkossa, päiväkodin yhteiset laulupiirit, leikit lasten kanssa ja sairastuvan korttipelit.

Laura: Paljon jäi muistoja joita on kiva muistella myöhemmin, mutta parhaiten mieleen jäi Kölnin tuomiokirkko, korttipelimaratooni sairastuvalla, aamuiset työmatkan maisemat sekä lasten kanssa oleminen.


Auf Wiedersehen!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomalaisen ja saksalaisen varhaiskasvatuksen eroavaisuudet

Ensimmäiset päivät